.Myönteinen rentoilu

Opettajan työn palkitsevuus perustuu pitkälti riemukkaisiin oppimisen ilon hetkien jakamiseen. Toimenkuva sisältää kuitenkin myös haasteita. Työ itsessään on monipuolista, itsenäistä, luovaa, innostavaa ja vaihtelevaa. Työskentely kasvavien lasten ja nuorten kanssa vaatii suurta tunneherkkyyttä, keskittymistä jokaiseen hetkeen kaikin aistein ja kykyä ratkaista vaikeita tilanteita jo ennen kuin ne ehtivät syntyä. Oppilaiden motivoiminen sekä erityistä kasvatuksellista tai pedagogista tukea tarvitsevien oppijoiden tukeminen vie aikaa ja voimia opettamiselta.
 
Myös yhteiskunnan, vanhempien ja jopa oppilaiden asettamat tavoitteet ovat usein ristiriidassa realiteettien kanssa. Opettajiin kohdistetaan odotuksia, jotka eivät hyvällä tahdollakaan ole toteutettavissa perustehtävässä pysymällä.
 
Ajoittain kohtuuttomalta tuntuvasta työmäärästä ja jatkuvasti laajenevasta toimenkuvasta huolimatta omien voimavarojen tasapainottaminen on mahdollista. Ainoana edellytyksenä on riittävä työstä palautuminen. Oman ajan jakamisessa työn ja vapaa-ajan välillä tarvitaan tervettä itsekkyyttä.
 
Ajan priorisoinnin oppiminen saattaa tunnolliselle olla vaikea tehtävä. On hyvä muistaa, että vuorokaudessa on kaikesta kiireestä ja kaaoksesta huolimatta yhä 24 tuntia. Näistä kahdeksan on varattu unelle, kahdeksan työnteolle ja kahdeksan puhtaasti meille itsellemme. Tähän tärkeimpään kolmannekseen on tarkoitus sijoittaa kaikki se, mistä saamme iloa ja energiaa. Työviikon aikana on siis käytettävissä 40 tuntia perheelle, ystäville, harrastuksille, ulkoilulle, opiskelulle, kulttuurille, huvittelulle ja liikunnalle.
 
Viikonloput puolestaan on kokonaan pyhitetty levolle ja edellä mainituille voimaannuttavalle tekemiselle. Mitä enemmän näitä iloa ja energiaa tuovia asioita vapaa-aikaansa löytää, sitä useamman kivijalan päällä oma hyvinvointi ja työssä jaksaminen lepää.
 
Työyhteisön kollektiivisia keinoja välttää väsymistä ja ylläpitää hyvinvointia ovat kannustava ilmapiiri, avoin keskustelukulttuuri, tunteiden salliminen ja usko yhdessä pärjäämiseen. Olisiko mahdollista, että työyhteisöissä kiinnitettäisiinkin erityistä huomiota positiiviseen palautumiseen?
 
Toteutettaisiin sitä ennakkoluulottoman luovasti, myönteisen rentoilun merkeissä: henkilökunnan huoneissa jaettaisiin pääsääntöisesti positiivisia asioita, naurettaisiin omille ja yhteisille sattumuksille, hyppytunneilla käveltäisiin luonnossa, kokeet korjattaisiin työpaikalla – jos mahdollista, yhdessä jne. Myös kiireettömän ajan viettäminen kollegojen kanssa koulupäivän päätyttyä ja vapaa-ajalla lisää luottamusta, arvostusta sekä halua toimia yhdessä, ja sitä kautta edistää jaksamista. Työyhteisön voimaa kannattaa jakaa ja siitä nauttia.
 
Marraskuu ja huhtikuu ovat lukuvuoden kuukausista henkiseltä kuormitukseltaan vaativimpia. Omien työvuosieni kiireisimmät ja kuormittavimmat ajat olen kesyttänyt liikkumalla. Lenkillä työmurheet tallaantuvat mitättömän pieniksi, golfkentällä ja metsässä kävellessä työhön liittyvät asiat katoavat mielestä lähes kokonaan. Squashia pelatessa, samoin kuin jumpan askelsarjoihin keskittyessä aivot aktivoituvat jälleen vastaanottavaisiksi. Rentoutumisen lisäksi liikunta energisoi - palautuminen on totaalista ja mieli aurinkoinen.
 
Suosittelen lämpimästi jokaiselle ”oman vapaa-ajan kehittämisprojektia”, mieluiten yhdessä ystävien ja läheisten kanssa.